28.10.17

Ensilumi ja kuksakateutta


Tänne satoi ensilumi 20.10 tänä vuonna, juuri parahiksi Elsan ja Kaamoksen syyslomalle. Me saimme kutsuttuna yöpyä yhden yön heidän luonaan Arctic Wilderness Lodgen  mökillä Vaatunkikönkäällä.

Vaikka paikka on meille tuttu, ja käymme tuolla esteettömällä reitillä usein, oli ihan toisenlaista taikaa herätä kosken ääreltä mökistä ja katsoa ulos huurteiseen maisemaan kun on vielä tiukasti lämpimän peiton alla. Olen ihan mökkeilyihminen, mutta pääsen harmillisen harvoin nauttimaan siitä, lähipiiristä kun ei kesämökkejä löydy. Sitäkin iloisempi olin siis yökyläilykutsusta.


Aamusella pakkailimme tavarat ja lähdimme laavulle makkaran ja vaahtokarkin paistoon. (Tiedän, tätä nuotioruokarepertuaaria pitäisi kyllä laajentaa!) 
Reitti oli vielä ihan kuljettavissa, mutta veikkaisin, että tämä oli kuitenkin vuoden viimeinen reissu, sillä lunta on sittemmin tullut lisää. 


Viivyimme laavulla hyvän tovin, vaikka ajatuksena oli lähinnä piipahtaa. Ipanat kuitenkin leikkivät hyvin yksiin, eikä pari pakkasastetta kipristänyt kenenkään nenää varsinkaan nuotion lämmössä. Glögi oli kuumaa ja poromakkarat pinnasta mustia ja sisältä kylmiä. Sanoisin että aika tavallisen ihanaa.


Tunsin pienen varustekateuden pistoksen itsessäni, kun katselin Elsan tottuneesti kaivavan repustaan kuksaa ja nuotiokattilaa. Meillä retkeilykamppeet ovat toisen työvälineitä, niin niitä ei noin vain voi napata mukaansa kotoa. Joitakin asioita pitäisi siis varmaan hankkia tuplana, ainakin kahvipannu veden keittämistä varten.

Kuksakateus on toinen asia. Vaikka nuo puukomposiittikuksaset vaikuttivat ihan näppäriltä, olen täällä asuessa kehittänyt itselleni pakkomielteen saada tehdä ihan oman kuksan. Oikeasta koivupahkasta, itse liotellen, kuivaten ja muotoillen. Se vaan vaatisi osaavamman ohjaamaan työskentelyä, ja oikean materiaalin. Koivupahka on melko hintavaa ja harvassa, jos ei satu omaa metsää omistamaan mistä sitä etsiä. Lisäksi prosessi sen työstämiseksi on pitkäjänteisen ihmisen touhua. Asiaa tutkiessa on siis tullut hyvin selväksi, miksi käsityönä tehdystä pahkakuksasta saa maksaa sen 40-60 euroa. Jokaisella retkellä kaipaan omaa kuksaa, mutta ostaminen ei tunnu vaihtoehdolta, saati jonkun korvaavan puukupin ostaminen. Tahtoisin oman, sellaisen joka vuosikymmenen aikana hioutuu omaan käteen sopivaksi, ja kantaa mukanaan kaikki ihanat maisemat joissa siihen on kaatanut kahvia. Tiedättekö?

Ehkä palaan tähän vielä, kun saan omani tehtyä. 


Tämän postauksen myötä meidän retkeilyt varmaan jäävät talvitauolle, ja tulistellaan vain kirkontörmän laavulla, johon pääsee autolla suoraan. Keväällä sitten taas aktiivisemmin!

4 kommenttia:

  1. http://sinikellotkokkaa.blogspot.fi/2014/04/suklaakakkua-nuotiolla-6-hlo.html?m=1 tästä herkkuvinkki nuotiopaikalle!

    VastaaPoista
  2. Meillä on metsää ja heti tämän luettuani alkoi pää pohtia, että miten saisin sieltä sopivan pahkan toimitettua sinulle <3 :) En tosin tiedä, kasvaako siellä missään koivussa pahkaa. Yhdessä kuusessa kasvoi iso, mutta sekin on ehkä jo kaadettu. Täytyy pitää silmät auki, kun tulevaisuudessa liikuskelen metsässä...

    Viimeisessä kuvassa näkyy muuten ihanasti tyttäressä ihan sama hilpeä, mutkaton ja ryhdikäs olemus kuin isässään. :)

    - Kukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttäressä ja isässä on paljon samaa, joka korostuu lähinnä niille jotka tuntevat molemmat. :) Helposti kuvien perusteella sanoisi että likka on minun näköiseni, mutta se johtuu vain siitä että ipanan isästä on harvemmin kuvia.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...