22.1.17

DIY - Prinsessa Jasminen puku


Tirppa valitsi  6-vuotissyntymäpäivilleen teemaksi Disneyn Aladdinin Prinsessa Jasminen, ja minä pääsin toteuttamaan naamiaisasua.

Tirpan  antamassa mallipiirroksessa olennaisinta tuntui olevan röyhelöt, napapaita, kulta ja kimallus. Se mielessäni sukelsin Eurokankaan palalaareihin ja kaavoitin haaremihousut edestä avonaisella hamosella, napapaidan pienellä kultakuviolla, timantilla ja röyhelöhihoilla, sekä irtonaisen vyön ja simppelit kippurakärkitossut. Kankaiksi valikoitui batiikkivärjättyä trikoota, strassikoristeltua ohutta tylliä ja jotain mysteerikangasta kultaisena. Rintamuksen timantin, kuminauhat ja tukikankaat kaivelin omista varastoista.

Yhteensä työtunteja meni melkein viisi, ja rahaakin 25 euroa, joten mistään nopeasta budjettiratkaisusta ei nyt tällä kertaa ollut kyse. Mutta uskaltaisin väittää, että lopputulos kestää aikaa ja leikkejä, ja jotain arvoa täytyy laittaa sillekin, että tämä on oman lapseni suunnitelmasta, omin pikku kätösin, omalle lapselleni tehty.

Minulla on myös ilkeä aavistus, ettei näitä prinsessa-asuvuosia ole enää juurikaan edessäpäin. Laitan toivoni vappuihin, halloweenkekkereihin, vanhojen tansseihin ja penkkareihin. En ole ihan vielä valmis  luopumaan tästä kaikesta. Minussa meni selkeästi innokas taitoluistelijan mutsi ihan hukkaan.

Kuka voisi kellot seisauttaa?

Prinsessa Jasmine kaverisynttärit



Kuusivuotissynttärit uudella paikkakunnalla, kaukana sukulaisista, perhetutuista ja ystävistä. Tilanne vaati kaverisynttäreitä.

Tirppa valitsi teemaksi Aladdinin prinsessa Jasminen, ja sen ympärille koitin sitten luoda pienellä hössötyksellä ja rahanmenolla synttärit. Kutsut mätsättiin teemaan ja lähetettiin seitsemälle tarhakaverille, joista ihanasti viisi pääsi paikalle.

Synttäreitä edeltävällä viikolla tein neidille teemaan sopivan asunkin, mutta siitä lisää täällä!


Pöytäliinat ja muut kankaat ovat arkistojen aarteita ja kirppislöytöjä, ja odottelevat ompeluinspiraatiota. Osa astioista on omia, ja kivoja orientaalisia astioita saatiin lainaan uudelta paikalliselta ystävältä (Kiitos J!)

Tarjoiluissa huomioitiin eräs pieni keliakiaa sairastava juhlavieras, ja aivan kaikki tarjottavat on gluteenittomia, jottei vahinkoja asiassa sattuisi. Tee-se-itse jätskibaari ja herkkubazaari olivat lasten mielestä kivoja, ja aikuisia vieraita (ja kynttilöiden puhallusta) varten leivoin pienen kakun. Tirppis halusi tehdä tikkuihin pientä suolapalaa, ja se passasi oikein hyvin. Yllättävän helposti löytyi lihapulliin sun muihinkin gluteenittomat versiot.


Synttärisankari itse suunnitteli juhlien ohjelmiston. Oli vähän herkuttelua, barbieleikkejä, ystävyysrannekkeiden askartelua ja hurjasti tanssia valotikkujen ja ilmapallojen kanssa. Minua varoiteltiin että puolitoista tuntia on enemmän kuin tarpeeksi pitkät synttärijuhlat, mutta laitoin kutsuun silti kolme tuntia. Yhtään ei kaduta! Nämä tytöt leikkivät ja juhlivat hienosti koko ajan, ja vaikka täällä onkin nyt yksi rättiväsynyt äiti, on täällä myös yksi ikionnellinen synttärityttö.



Laittakaa parhaat kaverisynttärivinkit jakoon?

Mirror glaze - hitti vai huti?


Olen näissä kakkutrendeissä selkeästi jäljessä, mutta pikkuneidin synttärit antoi syyn kokeilla viime vuoden hittijuttua, mirror glazea eli peilikiillettä.

Kakku sinänsä on minulle sellainen silmät kiinni ja vanhalla tutulla kaavalla -kakku, eli gluteenittoman unelmatortun ohjeesta kaksi kerrosta "pohjaa" sisällä, moussessa 4dl kermaa, 400g turkkilaista jugurttia, 3dl soseutettuja ja siivilöityjä marjoja (siis valmista sosetta 3dl!) ja 7 liivatetta. Sokeria maun mukaan, itse laitan aika vähän.

Mutta siis tuo kuorrute. Pelasin varman päälle, eli nappasin suomalaisen ohjeen TÄÄLTÄ.


Ohje teki sen mitä lupasi. Lopputuloksena epätodellisen kaunis ja sileä pinta, josta oikeasti heijastui valokuvaaja ja kattolamput kuin peilistä. Tekeminen oli helppoa, kuorrute levittyi naurettavan helposti, ilman palettiveitsellä avittamista kaikkialle. Koristeet pysyivät pinnassa kiinni vaikka ne laittoi vasta pinnan jo asetuttua.

Alareunastakin olisin saanut siistin, jos olisin tajunnut tehdä tuota suklaalastua siihenkin ennen kuin pilkoin suklaan kippoon.


Pienehkö mutta asiassa mielestäni kyllä on. Kakun leikkaaminen oli kohtuuttoman hankalaa. Tuosta alemmasta kuvasta näkyy, että kuorrute jäi suhteellisen ohueksi, mutta kun kakun rakenne oli pehmoinen, tuo kimmoisa ja joustava pinta teki varsinkin ensimmäisen palan ottamisesta sotkua. Aika nopeasti keksi, että kun kakkupalan leikkaamisen tekee ulkoreunalta sisäänpäin, saa nättejä paloja aikaisiksi. Ja onneksi suutuntuma ei ollut yhtä.. kimmoisa. 

Mutta siitä huolimatta laitan tämän reseptin mietintämyssyyn, josko keksisin miten tuon kivan ulkonäön ja levittämisen helppouden saisi yhdistettyä näppärämpään leikkaamiseen.



Hitti vai huti?

15.1.17

Jätskiä ja kynttilä


Ipanan syntymäpäiviä on harvoin pystytty pitämään silloin kun virallinen päivä on, eikä tämä vuosi tee poikkeusta, vaikka synttärit lauantaille osuivatkin. Kun koko laajennettu perhe asustaa 900km päässä, on se yksi, tässä tapauksessa isä, sitäkin tärkeämpi kutsuvieras. Ja hän viettää tämän alkupuolen vuodesta enimmäkseen telttamajoituksessa, joten juhlat järjestetään vähän viiveellä.

Niinpä pidimme kiinni tästä oikean päivän traditiosta, ja otimme kotoa mukaamme kakkukynttilän ja suuntasimme jäätelölle. Paikaksi valikoitui Hoplop ja seuraksi saatiin synttäreitään tänään sunnuntaina juhliva ikätoveri. Jäätelö syötiin puolijuoksussa, kun kerrankin oli seuraa jonka kanssa riekkua, ja kylläpä nuo juoksivatkin, itsensä ja toisensa ihan läkähdyksiin.


Illalla Tirppis totesi, että kuusivuotiaana oleminen on ehkä vähän hauskempaa kuin viisivuotiaana. Ainoana perusteena se, että mahaan mahtuu jäätelöä yhtä paljon kuin mitä haluaa syödä.


Onnea sydänkäpyseni 6v!

5.1.17

Ne nätimmät neuvolakortin kannet



Sain kunniatehtävän tehdä eräälle pienelle ihmisenalulle neuvolakorttiin kankaiset kannet. Ja ihmettelenpä taas, miksei näitäkin tule tehtyä useammin lahjaksi. Jos mietit pientä itse tehtävää vauvamuistamista odottavan äidin iloksi, tai pienelle syntyneelle lahjaksi, tässä muutama hyvä syytä ommella nämä:

1. Helppo.
Villapata kiehuu -blogin ohje on vaihe vaiheelta kuvitettu, ja kovin ihmeellisiä ompelutaitoja ei tarvita.
2. Nopea.
Jos kankaat löytyy kotoa, näihin saa käytettyä  korkeintaan varttitunnin. Kangaskauppaan menee sitten toinen mokoma, kun näteissä kuoseissa on valinnanvaraa.
3. Edullinen.
Vaikka kävin kangaskaupan kautta, 30cm päälliskangasta, vuorikangasta ja tukikangasta maksoi 6 euroa, ja määrästä tekisi jo useammatkin samalla vaivalla. Pienetkin tilkut riittävät.
4. Ilahduttava JA hyödyllinen.
Odotusaikana ja vauvavuotena neuvolassa saa ravata jatkuvasti, ja mukana kulkee vaikka millaista lippulappua. Neuvolasta jaettava muovinen mainoskuori ajaa tietenkin asiansa, mutta katsokaa nyt näitä kettuja! Lisäksi vauvavuoden jälkeen käyntien harventuessa se neuvolakortti ja muut (meillä lapsen neuvolakortti, passi, oma neuvolakorttini ja äitiysneuvolakortti) kulkevat samassa nipussa, ja löytyvät helpommin.




Rapinapussin ajattelin ommella vähän myöhemmin, ja varmaan kantoliinasukatkin neuloa. Tilkkupeittomalleja olen tallentanut Pinterest tilini tukkeeksi, josko niistä jostakin tulisi passeli pieni leikkimatto. Ja sitten vielä....

 Onko teillä vinkkejä hyödyllisiin itse tehtyihin vauvalahjoihin?

24.12.16

Jouluyön mietelmiä


Joulun osuessa viikonlopulle, vaihtoehto jossa kaikki tulisivat meille Lappiin jouluksi karsiutui listalta. Niinpä pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon, järjestimme talo- ja kissavahdin, ja ajelimme tänne kotipitäjälle melkein 900km etelämpään.

Hienoista suunnitelmista huolimatta pääsemme siis kuitenkin viettämään joulua kuten aina tähän astikin: jouluaattona suomalaista joulua minun äitini tykönä, ja joulupäivänä brittiläistä joulua miehen vanhempien luona. Aluksi minua harmitti, olin henkisesti varautunut tekemään meidän näköistä joulua ja saamaan ihmiset kerrankin oman pöytäni ääreen. 

Juuri nyt, maha täynnä maukasta ruokaa, keho saunan raukeana, tietäen että kaikki rakkaat ovat ihan likellä, uusissa pyjamissa untuvapeiton alla pötkötellen.. olen hirveän onnellinen, että olemme täällä. 

Tirpan kannalta tämä on ideaalitilanne joululomalle. Koirakaverit ovat täällä, kaikki sukulaiset, ystävät ja läheiset. Ja tämä on se joulu, jota hän varmaan jatkossa muistelee lapsuuden jouluna. Että näin ne aina meni, kinkkua mimmulassa ja kalkkunaa mummilassa. Hänelle tämä on jo perinne, ja siitä poikkeaminen tuntuisi kurjalta.


Lahjapolitiikassakin noudatimme perinteitä. Pyjamia, suklaata, kirjoja ja toivelahjoja. Ja villasukat äidille, jotka sain valmiiksi vasta jouluaattona juuri ennen lahjojen jakoa.


Kauniita unia ja rauhallista joulunaikaa kaikille! 

18.12.16

Valon hetki


Päivä on nyt uskomattoman lyhyt. Luulin tietäväni pimeydestä ja kaamoksesta yhtä sun toista, mutta tämä ensimmäinen joulukuu täällä pohjoisessa on silti hämmästyttänyt minua. Suurimman osan päivästä on vain pimeää, valoisan hetkestä ei oikein ota selkoa, onko se auringon nousu vai lasku. Ohitsekiitävä se hetki ainakin on.

Kaikki näyttää jatkuvasti siniseltä. Puut ovat olleet jo viikkoja täysin valkoisia. Lyhyen valon hetken ajan taivaasta löytää ihania sävyjä, hehkuvaa oranssia, syvää sinistä, hentoa violettia.

Valoisan hetken ajan sitä elää ihan vimmatusti, ja pimeän laskeuduttua päivä tuntuu olevan ohi, kaupungin kadutkin tyhjenevät. Pimeällä mikään ei tunnu ihanammalta kuin tuoda palelevat varpaat sisään, sytyttää pari kynttilää ja tarttua kutimeen sohvan nurkassa.

Kaamosväsymykseltä tämä ei tunnu. Ennemminkin sellaiselta kotoisalta, talviunimaiselta puolihorteelta. Kaikki liikkuu hitaasti eteenpäin, ja ajatukset on jo suunnattu kohti kevättalven valoisampia aikoja.

Juuri nyt on kuitenkin hyvä näin.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...